Etsi
  • Ilari Kuikka

Tarina: Miten opin pitämään juoksemisesta?

Oma urheilutausta alkoi lukioaikaan kuntosaliharjoittelulla. Salilla tuli kokeiltua vähän kaikkea esimerkiksi kehonrakennustyyppistä treeniä ja vähän toiminnallisia treeniohjelmia. Mukaan mahtui myös massakausia ja painonpudotuksia. Se touhu oli mahtavaa monta vuotta, jolla sain myös rutiinin urheiluun ja pudotinkin painoa sieltä 118kg aina sinne 80kg tuntumaan.



Tapana oli käydä fillaroimassa kun massakauden jäljiltä kiristettiin kaloreita ja lisättiin hieman aerobisia treenejä. Välillä tuli poikettua treeniohjelmasta ja sinne tuli satunnaisia 1.5-2.5h pyörälenkkejä. Se touhu tuntui aina hyvältä. Varsinkin ulkona liikkuminen. Juoksuja tuli tehtyä muutama vuodessa, mutta joka kerta tuli juostua aivan liian kovaa omaan kuntoon nähden. Silloin juoksukunto olikin 1-2km luokkaa.


Sitten tuli inttivuosi ja siellä oli aika sekalaista treenaamista. Koulutuksessa oltiin paljon liikkeessä sekä metsässä, jolloin salilla tuli käytyä hyvin satunnaisesti. Intin jälkeen tuli vielä muutaman kerran treenattua kovempi jakso salilla, mutta sitten se alkoi maistua puulta. Tässä vaiheessa tuli melkein parin vuoden ajan treenattua todella epäsäännöllisesti, koska ei ollut minkäänlaista tavoitetta mihinkään. Aina kannattaa olla jokin tavoite mitä kohti treenata.

Pari vuotta sitten tuli kaverin kanssa idea, että juostaanko maratooni. Otettiin netistä joku 18 viikon ohjelma, jossa alkoi tulla aika pitkiä matkoja heti alkuun. Olisikohan kuudennella viikolla juostu jo jotain 10-15km matkoja. Siihen kuntoon nähden aivan liikaa koska juoksupohjaa ei käytännössä ollut. Se leikki päätyi lyhyeen. Puolimaratonit saatiin tehtyä treenijuoksuna, mutta sitten tuli rasitusvammat ja into loppui lyhyeen jo muutaman kuukauden jälkeen.

Kesä kului ja syksy saapui. Juoksua pystyi tekemään maltillisesti ja juoksijan polven oireet olivat lähteneet helpottamaan. Kuitenkin tuli taas tunne että pitäisikö sinne salille mennä. Sinne mentiin ja eipä se lähtenyt edelleenkään maistumaan hyvältä. Loppusyksy meni salilla kunnes touhu taas lopahti käsiin. Siinä tuli todettua että siihen lajiin en enää palaa. Ainakaan pitkään aikaan. Miksi sitä kuluttaa aikaansa johonkin josta ei saa enää mitään irti.



Sitten tuli uusivuosi. Sama kaveri ja tällä kertaa paljussa pienissä kaljoissa todettiin että kokeillaan juoksemista uusiksi. Molemmat olivat palautuneet rasitusvammoistaan ja intoa alkoi löytyä juoksemiseen. Otettiin nyt pidempi 34 viikon juoksuohjelma jossa alkuun ensimmäiset lenkit olivat ihan vaan yhtä tai kahta kilometriä. Juoksukilometrit alkoi viikko viikolta nousemaan siten, että lyhyet lenkit olivat siellä 5-10km välissä. Yksi pitkä lenkki juostiin joka toinen viikko. Siihen tuli viiden kilometrin lisäys jokaista kuukautta kohti. Juoksuja tuli joku 4-5 kappaletta viikkoon, joista yksi oli vauhtikestävyyttä ja loput peruskestävyys juoksuja.


Tällä metodilla keho jaksoikin aika hyvin. Muutama rasitusvamma sattui vuoteen mutta kun niihin alkoi ennakoida kehonhuollolla ja lihaskuntoharjoittelulla niin ne pysyivätkin aika hyvin kurissa. Yhtäkkiä juoksukunto olikin kohonnut lähes nollista sinne, että viikossa pystyi juoksemaan 25-35 kilometriä ja kaikki alle 20km juoksut tuntuivat mukavilta. Vuodelta 2020 juoksukilometrejä kertyikin se 1000km. Tänä vuonna olen siinä 1500-2000km vauhdissa. Viikossa tulee juostua 35-60km väliin kehon tuntemusten mukaan.


Alkaa vaikuttaa siltä, että maratonia päästään edes yrittämään. Kyllähän maratoonia juostaan vain muutaman kuukauden harjoittelulla. Mutta tässä tulen taas siihen, että tarkoituksena on myös kyetä palautumaan siitä ja jatkaa harjoittelua kohti uusia tavoitteita. Ei vain runnoa sitä läpi ja rikkoa kehoa huonolla valmistautumisella ja ottaa taas takapakkia rasitusvammojen muodossa.

Kesäiset juoksumaisemat parhaimmillaan! Mäkiä, hyttysiä ja metsää.

Tärkeimpänä olen pitänyt juoksussa maltillisia tehoja. Matalasykkeistä harjoittelua n.80% ja loput 20% sitten vauhtikestävyyttä. Omassa tapauksessa olen korvannut osan vauhtikestävyys lenkeistä mäkien tunkkauksella. Sillä haen henkistä yliotetta kaveriini lapin vaelluksille. Seuraavaksi tärkeimpänä pidän oman tavoitteen asettamista. Mieti haluatko päästä maratonin alle neljään tuntiin vai haluatko vain läpäistä sen? Vai onko tavoitteesi kokea luontoa juoksemisen avulla? Suhteuta sitten oma harjoittelusi siihen tavoitteeseen.



Lyhykäisyydessään opin tykkäämään juoksemisesta aloittamalla sen rauhassa. Kannattaa pitää asenne sellaisena että sitä tulee tekemään pitkään. Silloin on helpompi kontrolloida itseään varsinkin juoksukilometrien nostamisessa. Maltillinen progressio juoksukilometreissä on tärkeä keino vammojen ehkäisyssä. Suosittelen myös tekemään harjoittelusta mahdollisimman omannäköistä. Jos tykkäät liikkua metsissä niin juokse siellä. Ja jos kaupunkimaisemat miellyttää enemmän niin juokse päällystetyillä teillä.

Itse suosin epätasaisia maastoja. Varsinkin hiekkateitä, polkuja tai vaikka ihan metsää. Pelkkä asfaltti on aika rajua iskutusta jaloille, mutta antaa mennä vaan jos paikat kestää. Lisäksi kun tieltä poikkeaa, niin saattaa törmätä vaikka mihin eläimeen tai hienoon maisemaan!



Vinkki talvilenkkeilyyn:


Talvella lenkkeilyssä on omat haasteensa. Itse olen kova hikoilemaan vaikka olisikin paukkupakkaset. Silloin tärkeäksi muodostuu oikeanlainen kerrospukeutuminen. Kosteutta siirtävää teknistä materiaalia alle ja päälle jotain tuulenpitävää. Reitin voi myös suunnitella siten, että kotona voi käydä vaihtamassa kuivaa tai jos omistaa juomarepun niin kannattaa kantaa vaihtopaita ja sukat mukana.


Juomareppujen letkut jäätyvät itsellä siinä -10 asteen tuntumassa, ellei vettä muista puhaltaa takaisin säiliöön. Edes eristetyt letkut harvemmin pysyy sulina. Kovemmilla pakkasilla perinteinen juomapullo vie voiton!


-I.K